Parempi ihminen osa 4

No niin nyt 4 osa on täällä, kuvia tässä osassa on 27 ja kirjoittaminen oli välillä vähän tökkivää, mutta loppua kohti se oli jo sitten sulavampaa.
Toivottavasti pidätte, joten nyt vain lukemaan!  

Sisälle en kuitenkaan olisi mennyt, mikäli olisin tiennyt mikä olisi minua vastassani.

Oma poikani Edward.

 Ja tyttäreni Natalie, molemmat olivat selvinneet sosiaalityöntekijöiden tuella ja arvelin heillä olevan jonkinlainen hoitaja.

 Sisälle mennessä hämmentynyt minä nostin käteni ylös syytöksistä, jotka tulivat vastaan.

''Kuka sä luulet olevas, tuut tänne meijä kotii noi vaa'', nenäkäs tyttö huusi minulle.

Tosin hämmennyksen keskellä änkytin vastaukseski '' ei en..en... mi..mi ..nä aaa..sun täällä

 Asia tuntui olevan todella monimutkainen, sillä lapset eivät todella tienneet kuka olin tai mikä oli roolini tässä taloudessa.

 ''Uskotko todella mitä se naine sulle sano'',Edward uteli siskoltaan

''En tiiä, en usko että se meille valehtelis'', Natelie vastasi pohtien.

Hänen kasvoillaan näkyi mitä ihmeellisempiä ilmeitä miettiessään asiaa.

 Lasten jutellessa, koin helpotukseksi hapen haukkaamisen.

ripeästi vaihdoin kevyemmät vaatteeet ja lähdin vanhalle lenkkipolulle, jota joskus kauan sitten olin juossut.

 Palatessani lapset keskustelivat kyllä eriasioista kuin poissa ollessani, mutta salakuuntelin silti keskustelua hiljaa.

 Keittiössäni ollessani en keksinyt muuta kuin ruuanlaitto ja uskoin että meillä kaikilla olisi kuitenkin edes jonkinlainen nälkä.

 Muina miehinä sisälle käveli sosiaalityöntekijä, joka tuli tarkistamaan Edwardin ja Natalien olot ja heidän vointinsa.

 Juteltuaan hetken lasten kanssa tarkastaja, joka muuten esitteli itsensä Mikoksi kertoi minulle vähän lapsista sun muusta mitä poissaollessani en tiennyt.

 Sulattelin hiljaa tietojani mielessäni ja samalla kiersin taloa ympäri.

 Etupihalle tullessani, jokin minussa naksahti. Se oli Eeli kaiken tämän jälkeen.

Nostin käteni ylös ja aloin huutaa hänelle kovasti. Välillä ihmiset tuntuivat pysähtyvän katsomaan riitaa, en silti välittänyt.

 Eelin ilmeeestä erottui jo, että vastaanotto oli todella epämiellyttävä.

En kuitenkaan omasta mielestäni tehnyt mitän väärää.

 Viimeinkin huutoni asetuttua, oli vuorostaan minun vuoroni kuunnella syytöksiä.

''SINÄ luulet minun tekevän pahaa, itse hylkäsit lapsesi tänne ja ryyppäilit keskellä kaupunkia!''

''JA AJATTELE et edes kertonut minulle olevasi raskaana!''

''OLET sydämmetön!'', Eeli huusi minulle nyrkki pystyssä.

''Minä kyllä etsin sinua enkä tiennyt missä asuit tai numeroasi!'' ,tiuskasin takaisin.

 ''Sinun on täysin turha syyttää minua, jos itse pidit minua vain yhden illan juttuna!'' huusin niin kovaa kuin vain pystyin.

Olisin voinut kuristaa hänet siihen paikkaan, tulla nyt vielä itse syyttämään minua tänne.

 ''Sellaisenako MINUA pidät!?'' Minä kuule jätin lapun sinulle sinä et koskaan soittanut minulle!

JA siiten myöhemmin saan tietää lasteni olevan juopon armoilla!'' Eeli huusi raivoissaan

Sanat sattuivat pirusti minuun kuin olisin kuolemmassa pelkistä sanoista, jopa katseellaan Eeli tuntui haluavan tappaa minut siihen paikkaan.

Eelin viimein mentyä, mietin hänen sanojaan oliko hän todella jättänyt lapun? välittänyt minusta?

Halunnut muutakin kuin vain seksiä? Kyyneleet alkoivat virrata pitkin poiskiani mikäli olisin ollut yksin olisi itkuni huutoitkua.

 Natalie poistui yöllä vessaan, yritin hänen ohi mennessään esittää vahvaa ja sanoi kevyesti että en saanut unta, vastaukseksi sain nyökkäyksen ja Natalie käveli ripeästi ohitseni.

 Olin myöhään aamuyöstä vasta päässyt nukkumaan pestyäni kasvot levinneistä meikeistä ja yritin käyttäytyä enemmän äitimäisesti aamulla vaikka olisin tehnyt melkein mitä vaan että olisin saanut nukkua. Yritin hyvittää hiljalleen tekojani, vaikka en uskonut että niitä voisi ikinä hyvittää.

 Yllättäen kokatessani pannussa oleva rasva syttyi palamaan ja liekit levisivät nopeasti puuvillaiseen yöpukuuni.

  Peloissaan Natalie alkoi kiljua, ja yritti selittää minulle mitä pitäisi tehdä.

 Edward juoksi myös keittiöön katsomaan siskonsa kiljuntaa.

 Nopeasti juoksin suihkuun ja sain onnekseni vain pieniä palovammoja, joista en huomannut mitään suurempia haittoja minulle olevan.

 Hella tosin särkyi kokonaan ikävöikseni minulla ei ollut ollenkaan rahaa, minun piti saada joku kantamaan hella ulos talosta. Yksin en sitä jaksaisi kantaa.

 Tapahtuneen jälkeen Natalie ja Edward juoksivat järkyttyneinä koulubussiin.

 Itse olin vielä töissä, kun kaksoset tulivat kotiin, en usko että he innostuivat sinne tulosta kun paikat olivat niin huonossa kunnossa.