Vietin monta päivää vain ulkona. Huomasin pakkomielteekseni Eelin etsimisen,vaikka en ollut hänelle mitään vain yhden illan juttu. Kiersin suoraan sanottuna kaikki kaupungin talot läpi, joka kerta toivoin että se olisi se oikea.
Kun viimein päätin palata kotiini olin likainen. Mekkoni oli rusehtavassa liassa ja märkä muutaman vesisade kuuron takia. Oloni oli mitä huonoin.
Meni monta tuntia ennen kuin edea sain raahattua itseni suihkuun, koska olin ennemmin purkanut tyhjyyttäni sisälläni maalaamiseen.
Maalasin vain lisää myös yöllä siihen ei tarvinnut miettiä mitään tärkeää ja kaikki sai unohtaa niinkuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Maalauksen valmistuttua istuin vain tuijottamassa sitä ilman mitään selitystä saatoin olla liikkumatta parhaillaan monta tuntia ja jätinkin jopa vessassa käynnin niin viime hetkeen kun vaan voi kunhan minun ei vaan tarvitsisi palata tähän hetkeen missä kaikki on hajalla.
Kun viimein näläntunne alkoi tuntua selviytymättömältä etsin käteeni kupillisen muroja joita en kuitenkaan edes syönyt koska minulla ei ollut maitoa. Koin pienen helpotuksen tunteen, koska en halunnut edes syödä vaan mieluummin kuihtua nälkään.
Myöhään illalla sain kuitenkin lisää ruokaa.
Maalailin kaikessa rauhassa uutta tauluani. Ovikellon soidessa menin ovelle siellä odotti minua vanha pitsakuski nainen joka ilmoitti että pitsa oli tilattu tänne otin sen vastaan ja vein keittiöön.
Menin kuitenkin vielä takaisin ovelle ja huomasin jo lähetin lähteneen olisikohan dippiä pitänyt antaa. Tuuli kylmäsi minua ja olo oli levoton miksi tänne tuotaisiin pitsa jota en ole edes tilannut.
Yritin pitää ajatukseni selvinä ja ajatella järkevästi.
''Ehkä joku vain erehtyi osoitteesta, silti en uskonut edes itseäni.''
Koska en vakuutellut itseäni sen paremmin päädyin sängylleni torkkumaan ja viemään pahimpaa väsymystä pois. Otin veitsen turvakseni ihan kaiken varalta, olo oli kuin pikkulapsella kauhuelokuvan jälkeen.
Herättyäni muutaman tunnin kuluttua päätin mennä suihkuun ja otin päällysvaatteet pois ja huomasin aluksi asian missä en halunnut uskoa silmiäni. Ehkä olin vain niin väsynyt kaiken jälkeen.
Ei, en ollut. En ole syönyt moneen päivään mitään ja silti silti silti..
vatsani oli kasvanut, huusin ääneen. Halusin niin kovasti että tämä olisi vain unta pahaa painajaista suljin silmät ja avasin ne uudelleen. Tajusin tämä oli totta ja tapahtui juuri minulle.
Maalailin kaikessa rauhassa uutta tauluani. Ovikellon soidessa menin ovelle siellä odotti minua vanha pitsakuski nainen joka ilmoitti että pitsa oli tilattu tänne otin sen vastaan ja vein keittiöön.
Yritin pitää ajatukseni selvinä ja ajatella järkevästi.
''Ehkä joku vain erehtyi osoitteesta, silti en uskonut edes itseäni.''
vatsani oli kasvanut, huusin ääneen. Halusin niin kovasti että tämä olisi vain unta pahaa painajaista suljin silmät ja avasin ne uudelleen. Tajusin tämä oli totta ja tapahtui juuri minulle.
Moi! Tosi mukavanoloinen tarina heti mukaansa tempaava:) Tiedän että palaute on tärkeää aloittelevalle ja sanoisinkin että tarvitset enemmän vielä tekstiä ja jään innolla seuraamaan ja odottamaan jatkoa
VastaaPoistaHei, ja kiitos paljon palautteestasi. Todella mukavaa että päätit jäädä seuraamaan ja yritän pikkuhiljaa lisätä enemmän tekstiä eli katsotaan mitä siitä sitten tulee.
VastaaPoistaMoi, mukavan oloinen juoni! Jään innolla odottamaan jatkoa. :') Lukiessani tuli kuitenkin mieleen, että pilkkuja voisi olla enemmän ja lauseita lyhentää, niin lukeminen voisi olla helpompaa (kuten "Menin kuitenkin vielä takaisin ovelle ja huomasin jo lähetin lähteneen olisikohan dippiä pitänyt antaa." -> "Menin kuitenkin vielä takaisin ovelle, ja huomasin lähetin jo lähteneen. Olisikohan dippiä pitänyt antaa..?"). Eli tuollaista pientä.
VastaaPoistaKiitos todella paljon kommentistasi, sekä neuvoistasi ja olen iloinen että jäät seuraamaan!:)
VastaaPoista